Zuppa vaiko minestra?

Italian keittion Suomessa tunnetuin keitto (zuppa, minestra) lienee Minestrone.


Itse miellän sen vähän niinkuin keittojen pyttipannuksi: otetaan jääkaapista mitä on ja keitetään sen ympärille tomaattinen keitto spagettipätkineen.

Jääkaapista löytyi voimakasta palvikinkkua, nakkeja ja edellispäivän tomaattikastike. Kaapista perunoita ja spagettia. Siis kattilat kuumiksi.

Pilkottua sipulia ja valkosipulia kuullottumaan reiluhkoon öljytilkkaan. Kuoritut ja lohkotut perunanpalat perään.

Perunoiden ja sipulien rauhassa kuullottuessa rauhallisella liekillä pilkotaan nakit ohuiksi, samoin kinkku. Pakastimesta löytynyt hernepussi sulamaan.

Liraus lihalientä perunoiden päälle ja jätetään kiehumaan.

Mausteosastosta tulee mieleen pieni laakerinlehti, rouhittu mustapippuri, ripaus cayenneä ja suola - tosi suola vasta viimeiseksi maun tarkistamisen jäkeen.

Tomaattikastike ei ihan riitä ja laitankin jatkeeksi hieman paseerattua tomaattia. kiehautetaan. Sitten perään nakkiviipaleet ja kinkku sekä mausteet. Annetaan porista hetki.

Pieniksi pätkiksi pilkotut spagetit seuraavaksi. Spagetti imaisee nestettä arvaamattomasti ja laitankin jo varuiksi vedenkettimen päälle jos nestettä tarvitsee lisätä. Tämänkertainen spagetti ei ollut mitään pikamakaroonia joten kärsivällisyys - pakko tunnustaa - tuli hieman koitteille. Viimeisenä herneet. Ai niin, toki pitää raastaa hieman parmesaania keitoksen joukkoon jo tässä vaiheessa.


Käänetään levy pois päältä ja jätetään hetkeksi tekeytymään. Arvaus osuu oikeaan: spagetti on imassut nestettä niin että tulos näyttää lähes muhennokselta (vähän liioitellen). Lisätään keitettyä vettä, sekoitetaan, maistetaan; OK. Annetaan vielä hetken huilia kylmällä levyllä ennen tarjoilua. Tarjoille mustaapippuria ja parmesan raastetta.

Nopeat perhoset

Lohiperhoset on lasten suosikki. Nopea ja helppo arkipäivänäkin.

Aloitetaan kermaviilikastikkeesta: kermaviili, ripaus suolaa ja sokeria, muutama tippa valkoviinietikkaa, ehkä hieman sinappia ja tillisilppua. Sekoitetaan. Puristetaan viitisen senttiä pitkä viiva majoneesia antamaan tiiviimpää koostumusta. Sekoitataan jälleen ja laitetaan jääkaappiin tekeytymään.

Sitten valmistetaan perunamuusi.

Lohiperhoset kuumalle pannulle. Lohen oma rasva riittää. Ensin paistetaan 'auki' oleva puoli. Käänetään kun pinta rapea ja sopivan kullanruskea (pannu siis saa olla kuuma). Maustetaan suollalla ja suolattomalla sitruunapippurilla.

Eikä kestänyt kauaa!

Piffit pippurilla

Piffit on tälläkertaa tosin vain jauhelihasta, mutta yritys on kova.

Aloitetaan perus jauhelihataikinasta ja jätetään se tekeytymään ja vähän lämpenemäänkin. Ihan jääkaappikylmiä kakkareita pannulle ei kannata laittaa (tulee muuten keitettyä jauhelihaa).


Sitten kastikkeen pariin. Pannu kuumaksi, ripaus öljyä ja nokare voita (oikeata) sekaan. Hetkenpäästä rose- ja viherpippureita roppakaupalla pannulle, lisäksi rouhittua valko- ja mustapippuria myllystä. Liesi loihtii maun esiin pippureista. Suurukseksi pieni kourallinen jauhoja. Sekoitus ja kevyt ruskistus. Lihalientä. Haudutusta.



Siiten - kun pannu on jo kuumana - alkaa piffien paisto. Pienet pyörykät jauhelihaa painellaan käsin maalaismaiseen tapaan pyöreiksi pihveiksi ja laitetaan pannulle. Sopiva väri molemmin puolin ja valmista on. Pihvien osalta. (Ne voipi laitaa folion alle tai leppeeän uuniin odottelemaan.)

Palataan kastikkeeseen. Testataan maku. Korjataan makua mausteilla tarvittaessa. Listään loraus kermaa. Nostetaan ylös eli kuohautetaan.

Tarjoillaan keitinperunoiden kanssa.

Siskoja

Vaikka elintarvikealan lakko onkin päällä niin tänään (6.5.2010) kaupassa on vielä nähty siskoja. Siis siskonmakkaroita.

Perunat kuoritaan ja pilkotaan melko pieniksi, seruraksi hieman sipulia. Kattilan alle virtaa, öljyä hieman kattilan pohjalle ja sopivassa kuumudessa sipulit ja perunalohkot perään. Käännellään. Vedenkeittimestä kuuma vettä päälle. 3-4 maustepippuria ja laakerin lehti mausteeksi näin alkuun. Lihalientä demiglacesta, mutta ei paljoa. Kun perunat alkavat olla puolikypsiä (miten sen nyt sitten voi tarkistaakkaan ja mitä se edes tarkoitaa?) niin keittojuurekset mukaan. Tarvittaessa lisätään kuumaa vettä. Annetaan kiehua.

Sitten alkaa jutun paras osa: puristetaan siskonmakkaraoista kivoja pikku palleroita keiton joukkoon.

Puoli kourallista persiljaa perään. Tarkistetaan suola.

Annetaan kiehua kunnes siskonmakkarapallerot suorastaa hyppäävät pintaan.

Syödään hyvällä ruokahalulla!

PS: ilman eineksiäkin selviää

Pirtsakkaa broileria paistettuna

Hitusen arkiruokaa juhlavamampaa teki mieli. Broiskun fileet rapeaksi paisettuna pirteän kastikkeen kera.

Kastike lähti liikkeelle valkosipulista, sitruunasta ja pienestä inkivääärin palasta. Sitten peruskastike ohjeella eteenpäin. Lopuksi varovasti kermaa.

Hyvänkokoiset, paksuhkot broilerinfileet pannulle. Riittävästi lämpöä jotta kuivattujen fileiden pintä tulee halutun ruskeaksi ja pinta rapeaksi. Lasketaan lämpöä ja kypsytetään haukkana tarkailen jottei mene yli.

Tarjolle riisin ja salaatin kera.

Ja ai niin, alkupalaksi suomalaisesta savusiiasta, ropauksesta valkosipulia ja öljyä tehty kalatahna pienillä ruislevillä. Koristeeksi sitruunaviipale ja itsekasvatettua herneenversoa.

Nälkäisiä muuttomiehiä

Muuttopuuhissa olevia sukulaisia kylään. Isoja nälkäisiä miehiä. Ruokailijoita yhteensä kahdeksan. Tarvitaan siis suurkeittiöannoksia.

Kahdeksansataa grammaa luomujauhelihaa. Kaksi multaporkkanaa, kaksi palsternakkaa, kaksi sipulia ja runsaasti valkosipulin kynsiä. Sipulit isoon kasariin kuullottumaan rauhallisen raukeksi. Jauhelihat kuumalle paistinpannulle kahdessa erässä.

Perään paprikajauhetta, suolaa ja pippuria myllystä.

Juurekset hienonnettuna kasariin. Savunmakuista palvia erittäin hienoksi pienennettynä joukkoon makua antamaan. Vahvaa lihalientä ja tomaattimurskaa liemeksi.

Viimeistellään basilikalla, lampaanmaidosta tehdyllä parmesaanilla ja pienellä lorauksella kermaa. Annetaan hautua rauhassa pienellä tulella.

Lisäkkeeksi pastaa. Sitä pitäisi olla noin sata grammaa per ruokailija joten kilon paketti Barillaa lienee sopiva määrä. Iso kulho salaattia myös pöytään.

Berzeracin punaviini osoittautuu aivan pilaantuneeksi: kirjaimellisesti lasiin syljetään, huh mikä maku! Onneksi hyllyssä on Etelä-Afrikkalainen pinotage joka pelastaa tilanteen.

Tähteitä ei jäänyt, KAIKKI syötiin!

Kuharullia

Sainpa edullisesti hyviä kuhafileitä. Kuharullat tulivat heti mieleen kirkkaana. Katkarapuja, purjoa, tilliä ja kermaa...


Osa kauneimmista katkaravuista valikoidaan koristeiksi, loput silpuksi. Purjo ja tilli niin ikään pieniksi.

Maustevalikoima: sitruunaa, pippuria/sitruunapippuria, suolaa, sinappia.




Siis fileen päälle suolaa, pippuria, tilliä, pikku viiva sinappia, nokare voita ja katkarapusilppua tasaisesti. File tiiville rullalle ja vuokaan purjopedille.







Kun pakki on täynnä filerullia lurautetaan pohjalle hieman valkoviiniä. Kuumaan uuniin - 200 astetta - siksi aikaa että valkoviinihöyryt alkavat täyttää keittiötä.







Perään pari desiä kermaa (oikeata). Haudutellaan ja valellaan liemellä säännöllisesti.

Lopuksi koristekatkaravut.

Tarjoillaan hyvien perunoiden kera.