Zuppa vaiko minestra?

Italian keittion Suomessa tunnetuin keitto (zuppa, minestra) lienee Minestrone.


Itse miellän sen vähän niinkuin keittojen pyttipannuksi: otetaan jääkaapista mitä on ja keitetään sen ympärille tomaattinen keitto spagettipätkineen.

Jääkaapista löytyi voimakasta palvikinkkua, nakkeja ja edellispäivän tomaattikastike. Kaapista perunoita ja spagettia. Siis kattilat kuumiksi.

Pilkottua sipulia ja valkosipulia kuullottumaan reiluhkoon öljytilkkaan. Kuoritut ja lohkotut perunanpalat perään.

Perunoiden ja sipulien rauhassa kuullottuessa rauhallisella liekillä pilkotaan nakit ohuiksi, samoin kinkku. Pakastimesta löytynyt hernepussi sulamaan.

Liraus lihalientä perunoiden päälle ja jätetään kiehumaan.

Mausteosastosta tulee mieleen pieni laakerinlehti, rouhittu mustapippuri, ripaus cayenneä ja suola - tosi suola vasta viimeiseksi maun tarkistamisen jäkeen.

Tomaattikastike ei ihan riitä ja laitankin jatkeeksi hieman paseerattua tomaattia. kiehautetaan. Sitten perään nakkiviipaleet ja kinkku sekä mausteet. Annetaan porista hetki.

Pieniksi pätkiksi pilkotut spagetit seuraavaksi. Spagetti imaisee nestettä arvaamattomasti ja laitankin jo varuiksi vedenkettimen päälle jos nestettä tarvitsee lisätä. Tämänkertainen spagetti ei ollut mitään pikamakaroonia joten kärsivällisyys - pakko tunnustaa - tuli hieman koitteille. Viimeisenä herneet. Ai niin, toki pitää raastaa hieman parmesaania keitoksen joukkoon jo tässä vaiheessa.


Käänetään levy pois päältä ja jätetään hetkeksi tekeytymään. Arvaus osuu oikeaan: spagetti on imassut nestettä niin että tulos näyttää lähes muhennokselta (vähän liioitellen). Lisätään keitettyä vettä, sekoitetaan, maistetaan; OK. Annetaan vielä hetken huilia kylmällä levyllä ennen tarjoilua. Tarjoille mustaapippuria ja parmesan raastetta.

Nopeat perhoset

Lohiperhoset on lasten suosikki. Nopea ja helppo arkipäivänäkin.

Aloitetaan kermaviilikastikkeesta: kermaviili, ripaus suolaa ja sokeria, muutama tippa valkoviinietikkaa, ehkä hieman sinappia ja tillisilppua. Sekoitetaan. Puristetaan viitisen senttiä pitkä viiva majoneesia antamaan tiiviimpää koostumusta. Sekoitataan jälleen ja laitetaan jääkaappiin tekeytymään.

Sitten valmistetaan perunamuusi.

Lohiperhoset kuumalle pannulle. Lohen oma rasva riittää. Ensin paistetaan 'auki' oleva puoli. Käänetään kun pinta rapea ja sopivan kullanruskea (pannu siis saa olla kuuma). Maustetaan suollalla ja suolattomalla sitruunapippurilla.

Eikä kestänyt kauaa!

Piffit pippurilla

Piffit on tälläkertaa tosin vain jauhelihasta, mutta yritys on kova.

Aloitetaan perus jauhelihataikinasta ja jätetään se tekeytymään ja vähän lämpenemäänkin. Ihan jääkaappikylmiä kakkareita pannulle ei kannata laittaa (tulee muuten keitettyä jauhelihaa).


Sitten kastikkeen pariin. Pannu kuumaksi, ripaus öljyä ja nokare voita (oikeata) sekaan. Hetkenpäästä rose- ja viherpippureita roppakaupalla pannulle, lisäksi rouhittua valko- ja mustapippuria myllystä. Liesi loihtii maun esiin pippureista. Suurukseksi pieni kourallinen jauhoja. Sekoitus ja kevyt ruskistus. Lihalientä. Haudutusta.



Siiten - kun pannu on jo kuumana - alkaa piffien paisto. Pienet pyörykät jauhelihaa painellaan käsin maalaismaiseen tapaan pyöreiksi pihveiksi ja laitetaan pannulle. Sopiva väri molemmin puolin ja valmista on. Pihvien osalta. (Ne voipi laitaa folion alle tai leppeeän uuniin odottelemaan.)

Palataan kastikkeeseen. Testataan maku. Korjataan makua mausteilla tarvittaessa. Listään loraus kermaa. Nostetaan ylös eli kuohautetaan.

Tarjoillaan keitinperunoiden kanssa.

Siskoja

Vaikka elintarvikealan lakko onkin päällä niin tänään (6.5.2010) kaupassa on vielä nähty siskoja. Siis siskonmakkaroita.

Perunat kuoritaan ja pilkotaan melko pieniksi, seruraksi hieman sipulia. Kattilan alle virtaa, öljyä hieman kattilan pohjalle ja sopivassa kuumudessa sipulit ja perunalohkot perään. Käännellään. Vedenkeittimestä kuuma vettä päälle. 3-4 maustepippuria ja laakerin lehti mausteeksi näin alkuun. Lihalientä demiglacesta, mutta ei paljoa. Kun perunat alkavat olla puolikypsiä (miten sen nyt sitten voi tarkistaakkaan ja mitä se edes tarkoitaa?) niin keittojuurekset mukaan. Tarvittaessa lisätään kuumaa vettä. Annetaan kiehua.

Sitten alkaa jutun paras osa: puristetaan siskonmakkaraoista kivoja pikku palleroita keiton joukkoon.

Puoli kourallista persiljaa perään. Tarkistetaan suola.

Annetaan kiehua kunnes siskonmakkarapallerot suorastaa hyppäävät pintaan.

Syödään hyvällä ruokahalulla!

PS: ilman eineksiäkin selviää

Pirtsakkaa broileria paistettuna

Hitusen arkiruokaa juhlavamampaa teki mieli. Broiskun fileet rapeaksi paisettuna pirteän kastikkeen kera.

Kastike lähti liikkeelle valkosipulista, sitruunasta ja pienestä inkivääärin palasta. Sitten peruskastike ohjeella eteenpäin. Lopuksi varovasti kermaa.

Hyvänkokoiset, paksuhkot broilerinfileet pannulle. Riittävästi lämpöä jotta kuivattujen fileiden pintä tulee halutun ruskeaksi ja pinta rapeaksi. Lasketaan lämpöä ja kypsytetään haukkana tarkailen jottei mene yli.

Tarjolle riisin ja salaatin kera.

Ja ai niin, alkupalaksi suomalaisesta savusiiasta, ropauksesta valkosipulia ja öljyä tehty kalatahna pienillä ruislevillä. Koristeeksi sitruunaviipale ja itsekasvatettua herneenversoa.

Nälkäisiä muuttomiehiä

Muuttopuuhissa olevia sukulaisia kylään. Isoja nälkäisiä miehiä. Ruokailijoita yhteensä kahdeksan. Tarvitaan siis suurkeittiöannoksia.

Kahdeksansataa grammaa luomujauhelihaa. Kaksi multaporkkanaa, kaksi palsternakkaa, kaksi sipulia ja runsaasti valkosipulin kynsiä. Sipulit isoon kasariin kuullottumaan rauhallisen raukeksi. Jauhelihat kuumalle paistinpannulle kahdessa erässä.

Perään paprikajauhetta, suolaa ja pippuria myllystä.

Juurekset hienonnettuna kasariin. Savunmakuista palvia erittäin hienoksi pienennettynä joukkoon makua antamaan. Vahvaa lihalientä ja tomaattimurskaa liemeksi.

Viimeistellään basilikalla, lampaanmaidosta tehdyllä parmesaanilla ja pienellä lorauksella kermaa. Annetaan hautua rauhassa pienellä tulella.

Lisäkkeeksi pastaa. Sitä pitäisi olla noin sata grammaa per ruokailija joten kilon paketti Barillaa lienee sopiva määrä. Iso kulho salaattia myös pöytään.

Berzeracin punaviini osoittautuu aivan pilaantuneeksi: kirjaimellisesti lasiin syljetään, huh mikä maku! Onneksi hyllyssä on Etelä-Afrikkalainen pinotage joka pelastaa tilanteen.

Tähteitä ei jäänyt, KAIKKI syötiin!

Kuharullia

Sainpa edullisesti hyviä kuhafileitä. Kuharullat tulivat heti mieleen kirkkaana. Katkarapuja, purjoa, tilliä ja kermaa...


Osa kauneimmista katkaravuista valikoidaan koristeiksi, loput silpuksi. Purjo ja tilli niin ikään pieniksi.

Maustevalikoima: sitruunaa, pippuria/sitruunapippuria, suolaa, sinappia.




Siis fileen päälle suolaa, pippuria, tilliä, pikku viiva sinappia, nokare voita ja katkarapusilppua tasaisesti. File tiiville rullalle ja vuokaan purjopedille.







Kun pakki on täynnä filerullia lurautetaan pohjalle hieman valkoviiniä. Kuumaan uuniin - 200 astetta - siksi aikaa että valkoviinihöyryt alkavat täyttää keittiötä.







Perään pari desiä kermaa (oikeata). Haudutellaan ja valellaan liemellä säännöllisesti.

Lopuksi koristekatkaravut.

Tarjoillaan hyvien perunoiden kera.

Muistin ja uunien kätköistä

Pienen blogitustauon täytteeksi juttua menneisyydestä.

Olinpa jälleen kerran paistamassa pizzaa. Kokeiluna oli lämmittää pizzakivi tuhannen kuumaksi jotta pohjasta tulisi tosi rapeaa. Uuni siis alalämmölle ja kiertoilma päälle. Termostaatti 250 asteeseen.

Mittari kohoaa nopeammin kuin taikina. 150 asetetta tulee vastaan nopeasti, 200 ylittyy, mutta yllätys on lopulta 275 asteen huippulämpötila! Kiertoilma tekee tehtäväänsä.

Surullinen tulos mittarin kannalta näkyy kuvassa: mittari itsekin ruskistuu :(

Mutta kyllä tuli rapeita pizzoja. Nam.

Elintarvikealan lakon hyvät puolet

Kumipizzat on loppu hyllyistä! Nyt tarvii jo miettiä oikean ruuan valmistamista. Yes!

Pienleipomot ovat saaneet paahtaa täysillä ruislimppuja. Hyvä näille pienleipomoille mutta ehkäpä vielä enemmän asiakkaille. On ollut mahdollisuus - tai pakko - tutustua uusiin hienoihin ruisleipiin. On pitänyt ehkä hetki miettiä siinä leipätiskillä sen sijaan että vauhdista ottaa vehnäkänttyä kärryyn. Ehkä joku ajatus jää itämään...

Jos sikanautakin on hamstrattu loppuun niin taas joutuu kuluttaja löytämään uutta, ehkäpä parempaa.

Media on ottanut ym. aiheet hyvin esiin. Otetaan me kuluttajat nämä jatkossakin tavaksi!

Ravintolakokemus

Sukulaisia tulossa käymään. Suunnitelmissa messuja, ehkäpä shoppailua ja yhteinen tapaaminen ruokapaikassa. Hotellimajoitus oli Helsingin ytimessä joten sieltä valitsemaan. 3 seppähän olisi siinä.

Netti käsiin, soitto myyntipalveluun pöydän varaamiseksi. Myyntipalvelun linja oli tyli ja jopa epäystävällinen. Varaus olisi voimassa vain 15 minuuttia. Selittelin että porukkaa tuli eri suunnilta ja sovittaminen voisi olla vaikeaa noin kireällä aikaikkunalla. Ei auttanut.

No kiiruhdimme sitten ravintolaan ettei varaus umpeutuisi. Näimme toki tarjoilijoita heti, mutta tarjoilija meidät vasta 20 minuutin päästä. Olisiko tässä varaus umpeutunut?

Pahoitteluja aivan asialliseen tyyliin tarjoilijan suunnalta. Mutta koska ravintola oli puolityhjä niin pisti ihmetetyttämään tämä hitaus. No, tilaukset kuitenkin.

Ruokajuomia tuli, mutta ruokaa vasta tunnin päästä. Yksi tilaus oli väärin. Tokaisin että ravintola tulee tässä varmaankiin vastaan sopivasti. Ok, yksi jälkiruoka ja kaikille kahvit ravintolan puolesta.

Laskua odotellessa aikaa oli kulunut 2 tuntia ja 20 minuuttia. Suomalaiseen tyylin seurue oli raipemaisesti sitämieltä että ettei tästä ny numeroo tarvii tehrä. Puhuttelin kuitenkin ravintolapäällikön - yrittäen olla rakentava: " mitä meinaatte tehdä jos ravintola on täynnä? Tyyliin gordonramsy. Kuutenteli kiltisti. Ei kuitenkaan ollut tietonen myyntipalvelun linjasta. Toivottavasti reagoivat koska miljöö oli OK ja ruoka tosi hyvää.

Hampurilainen

Äkkipikainen idea: hampurilaisia. Ja pikaisesti ne tulisikin saada aikaiseksi.

Hyödynnetään siis sopivasti valmiita tuotteita ja omaa tuunausta.

Makkarapihvit ja leipomon omat tuoreet sämpylät. Vähäsuolaista pekonia, tomaatteja ja punasipulia. Ketsuppia, majoneesia, dijonin sinappia - sitä jossa on niitä kokonaisia sinapinsiemeniä. Suolakurkkua ja jalopenoja.

Ohuet punasipuliviipaleet hetkeksi marinoitumaan balsamicoon, suolaa, sokeria hieman perään ja loraus öljyä. Sitten pilkkomaan tonmaatteja, suolakurkkuja ja pekonia. Sämpylät halki.

Parilapannu kuumaksi. Pihvit, pekoni, sipulit ja tomaatit pannulle.

Sampulänpuolikkaille alle ketsuppiä, päälipuoleen majoneesi-dijonsinappia.

Pariloitu pihvi sämpylälle, päälle käristynyt ja rapea pekoni, sipulirenkaat ja tomaatti. Siteen suolakurkkuja ja jalopenoja.

Hamppari ääntä kohti!

Perunarieskaa

Pakastimeen oli jäänyt pussillinen perunamuusieinestä. Oli tullut joskus ostettua kun oli muka kiire ja ei ehtinyt oikeaa ruokaa laittaa. Koska ko. tuote ei ole perheen suosikki niin päätinpä leipasta siitä rieskoja.

Rieskoihin ei taideta perinteisesti laittaa hiivaa mutta olin hieman vastarannankiiski ja laitoin lämpimään veteen suolaa ja pienen nokareen hiivaa.

Lämmitin varovasti muusin. Vehnäjauhoja sekaan. Hitunen öljyä. Vaivaus siten että taikina jäi melko löysäksi. Hetken taikina saa levätä. Sitten jauhotetulle pöydälle. En yrittänytkään saada mitään hienoja, tasaisia pyöreitä lättyjä, ronskeja kakkaroita vaan.

Kaksi isoa pellilistä tuli. Toiseen päälle ohut jauhokerros, toiseen isosti seesaminsiemeniä. Lämpimäiset maistui voin kanssa.

Patalihaa

Talvi on pataruokien.

Savipata likoamaan kylmään veteen puoleksi tunniksi. Sillä välin kun röömertopfi imee kosteutta pilkotaan valkosipulia, keltasipulia ja mureaa paistia. Kiehautetaan hieman lihalientä demiglasesta. Kun pata on kunnolla vettynyt: pohjalle sipulit, lihaliemi, pari viipaletta ossopuccoa, paseerattua tomaatia ja ruskistetun paistin palat. Perään timjamia, kolme maustepippuria, laakerinlehti sekä ripaus suolaa ja mustapippuria myllystä. Ehkäpä loraus punkkua vielä päälle.

Kylmään uuniin, termostaatti 150 asteeseen. Pari tuntia uunissa kansi päällä. Sen jäkeen tunti pari ilman kantta jotta liemi sakeutuu.

Bouillabaisse

Bouillabaisseni ei ehkä ole ihan puhdasoppinen. Menin nimittäin osatamaan kalaa tuoretiskiltä ja valikoima oli surkea. Fileet näyttivät väsyneiltä. Ainut kelvollinen oli ahvenfile, jolla oli hintaa 35 € kilo! Ziisus.


Kiukustuneena - ilman reseptiä, kauppalistaa tai muutakaan suunnitelmaa - menin pakastealtaan äärelle ja poimin seitin annospaloja, lohikuutioita, simpukoita ja kuningaskatkarapuja. Isohko pussilinen kiinteää perunaa mukaan.

Isoon kattilaan loraus öljyä, reilusti paprikajauhetta ja jonkin verran caynnepippuria. Valkosipulia reilusti, pieni keltasipulikin hienonnettuna. Kuullotus. Pienet perunalohkot sekaan. Kuumennusta. Reilu loraus valkoviiniä perään.

Vedenkeittimellä kuumennettua vettä sekaan sen veraan että perunat peittyy. Timjamia ja persiljaa mausteeksi. Annetaan kiehua. Lisätään hieman suolaa. Paseerattua tomaattia puolisen kiloa. Sitten pikku moka: luulin että perunat olivat jo tarpeeksi pehmennet ja lisäsin pakastekylmän seitin joukkoon: pottujen kypseminen pysähtyi ja lopputuloksena oli hieman liian al-dente perunat (olivat muutoin erinomaien hyvälaatuisia). No seuraavaksi kiehautettiin lohikuutiot. Maun tarkistus. Hyvä, voimakas kalan aromi! Olin luullut että makua pitäisi vahvistaa hummerifondilla mutta ei ollut tarpeen laisinkaan. Aivan lopuksi joukkoon isot katkaravunpyrstöt ja simpukat.

Iso lusikallinen ääntä kohti!

Spydäri

Nakkikastikkeen perunoista jäi mukavasti ylimääräistä pyttipannua varten. Siispä tuumista tekoihin: kuoritut, pilkotut potut pannulle. Silputtua sipulia sekaan. Sitten - samasta nakkikastike systeeemistä ylijääneistä - nakkeja viipaloituna. Muutama lihapulla pilkottuna. Lopuksi palvattua kinkkusiipaleita.



Suolaa ja pippuria myllystä. Maun tarkistus: OK. Toiselle pannulle munia paistumaan juuri ennen tarjolle panoa. Ripsaus suolaa.

"Mamsellia!" sano tyttö ja söi.

Nakkikastiketta

Nakkikastiketta hieman currywurstin innoittamana. Loraus öljyä pannulle. Perään aimo määrä tulista curryjauhetta (curry tahnatkin ovat hyviä!). Kun öljy alkaa tiristä ja currystä leviää mukava aromi ja väri niin erittäin hienoksi silputtua sipulia pannulle.

Kun sipuli on alkaa kuullottua perään lihaisia nakinviipaleita.

Hieman väriä nakeille ja sitten lusikallinen jauhoja, sekoitus. Päälle demiglasesta tehtyä lihalientä.

Kun jauhot ovat suurustuneet lisätään pieni nekallinen paseerattua tomaattia.

Mustetaan lopuksi sinapilla.

Tarjolle keitettyjen kuoriperunoiden kanssa.

"Kerrankin maustettua nakkikastiketta!"

Sosekeittoa

Mitäppä olisi helppoa juniorien lämmittää ruuaksi koulusta tultua? Sosekeittoa!

Multaporkkanaa, valkosipulia, keltasipulia, inkivääriä, palsternakkaa, purjoa, perunaa ja sulatejuustoa. Juuresten pesu, pilkkoominen ja peukalonkokoisen inkiväärinpalasen raastaminen.

Tilkka öljyä melko kuumalle pannulle ja valkosipuli sekä keltasipuli perään. Kevyet pyöräykset. Porkkanat sekaan. Sitten palsternakan palaset ja raastettu inkivääri. Välillä hämmennystä (?) Perunalohkot mukaan tässä vaiheessa. Viimeiseksi purjo. Rauhallista haudutusta.

Mukaan hieman laihaa kasvislientä. Mausteet: pikkuriikkinen rakuunaa porkkanan kaveriksi, pikku ripsaus cayennepippiria kärjeksi, kurkumaa syventämään muuten jo melko hyvää keltaista väriä ja lopuksi pippria ja suolaa myllystä.

Maun tarkistus: hitunen lisää suolaa ja tummaa sokeria. Hitunen nestettä. Ja antaa taas hautua rauhassa.

Sitten pamixilla poraus ja sulatejuusto pieninä nokareina mukaan. Alkaa näyttää tasaiselta sosekeitolta...

Sitten tarjolle muutaman kotona kasvatetun herneenverson ja paahdetun, itseleivotun leivän kera.

Pyitä

Pyyt ovat hyvää sunnuntairuokaa. Lauantaina tammikuussa ylijäänyt fileen puolikas pakkasesta jääkaappiin sulamaan. Se oli se paksumpi pää. Suunutaina-aamuna vielä jääkaapista pöydälle lämpiämään. Esivalmistelut perunoiden osalta myös: pesu ja lohkominen pituussuuntaan neljään osaan. Kylmään veteen odottelemaan. Päivällä pääsikin sitten jo asiaan. Perunalohkot pellille, päälle suolaa ja pippuria myllystä sekä ripaus persiljaa ja loraus öljyä. Ja sitten pelli uuniin. File leikkuulaudalle ja veitsi töihin. Neljä ei-ihan-ohutta siivua sai tuta lihanuijaa.



Täytteeksi ruohosipuliltuorejuustoa tasainen kerros mutta ei ihan reunaan saakka. Ohuella luonnonkuitunarulla saa pyyt paremmin kiini ja kasaan kuin esimerkiksi coktail-tikuilla.

Paketit melko kuumalle pannulle suurimmasta alkaen. Kaikki pinnat ruskeaksi rauhallisesti käännellen. Tässä vaiheessa pyyt eivät vielä ole sisältä kypsiä joten laitoin ne tekeytymään uuniin perunoiden päälle. Vähensin hieman lämpöä. Uunilämpömittarista näkee että lämpö laskee yllätttävän hitaasti.

Aiemmin olen tajonnyt pyyt tumman kastikkeen kanssa, mutta tälläkertaa päädyin erilliseen sienimuhennokseen; pakastekaapissa on nimittäin vieläkin suppilovahveroita ja täytyyhän ne hyödyntää. Perinteinen muhennos: kuulotettua sipulia, sienet, hieman suolaa ja pippuria. Päälle tietenkin oikeaa kermaa.

Tarjolle yksinkertaisen tuoresalaatin kanssa.

Lihapullat

Ehtoinen isäntä aamusella tekaisi lihapullataikinan. Korppujauhot veteen suurustumaan. Jauhelihan sekaan mausteet: paprikajauhe, ripaus suolaa, kuivattua basilikaa, ja vähän mauste- sekä mustapipuria. Erikoisena lisänä raastettua parmesan juustoa pienen kourallisen verran. Jauhelihaa oli sen verran iso satsi että arvelin että kananmunia pitää heitää joukoon kaksi kappaletta. Perään suurustuneet korppujauhot ja ankara vaivaus paljain kourin jotta taikina tulisi tasaiseksi.

Jauhelihataikina tekeytyi ja uunilämpömittari alkoi kääntyä 225 celsiusta kohti.

Kulhollinen kylmää vettä käsien huuhteluun lihäpyöryköiden pyörittelemistä helpottamaan.

Ja sitten satsi uuniin. (huom! pelli oli laitettu uuniin juuri ennen kuvan ottoa joten kuuluisa viisari ei ollut vielä värähtänyt)














Uuni lämpenee ja pullat kypsyy...














Kastikkeeksi - hieman oikasten - valmista mutta hyväsi todettua tomaattikastiketta.
Ja tarjolle hyvän tagliatellen kanssa!

Ja näitä herkkuja syö Fanny:

Mannaa aamiaiseksi

Heräsin lauantaiaamuna aikasin ja ajattelinpa höyryttää lapsille mannapuuroa aamiaiseksi. Kerroskattila siis tulille.










Kattilan kuumettua, pala voita pohjalle ja mikrossa kuumennetut 6 dl maitoa perään. Hetki kuumenneusta ja ripaus suolaa.

Luomumannat pikuuhiljaa sekeoittaen joukkoon.

Herkeämättä välillä sekoittaen manna suurustuu. Kanelia ja sokeria päälle. Mansikkakeitto ei tälläkertaa maistanut mannan kaverina.

Perjantaipizzaa

"Koulussa on ruuaksi jauhelihapihvejä niin olisko tylsää syödä päivälliseksi lihapullia?" "Olisi!"

Toiveena olikin vapaavalintainen pizza pekonilla, sipulilla, salamilla, aurajuustolla ja ananaksella. Mutta enpä toki pizzataksia tilannut vaan lähdin pizzataikinaa vääntämään. Tein tupla-annoksen niin osan saan (jos jotain sattuisi jäämään) pakkaseen hätävaravälipalaksi.

Kattilan pohjalle liraus öljyä, ohueksi siivutettuna kolme valkosipulinkynttä, ripaus cayennepippiria, vähän paprikajauhetta ja mustapippuria myllystä. Perään tölkki paserattua tomaattia ja aimo ropsaus kuivattua basilikaa.



Kun kastike porisi hiljaa liedellä lämmitin 3 dl vettä, johon lisäsin palan (50 g) hiivaa ja reilun hyppysellisen suolaa. Vehnäjauhoja lisäsin kunnes taikina alkoi olla melkein kädestä irtoavaa. Sitten loraus rypsiöjyä, vaivaus ja loput jauhot.

Uuni oli jo päällä 250 asteessa
ja sinne olin työntänyt
vielä vuolukivialustan.

Sitten pikkoamaan täytteitä: punasipulia, Edelpilziä, salamia, kinkkua, oliiveja, ananaspaloja ja tietenkin raastettua emmentalia.

Takinan noustaua "nujersin" sen ja paloittelin viiteen osaan. Kaulin melko pyöreitä lättyjä, hieman vuolukiveä isompia. Lätty kuumalle vuolukivelle, jota pohjasta tulisi mahdollisimman rapea. Päälle hyvin tekeytynyt tomaatikastike, hieman raastettua juustoa jä täytteet. Kaikkin pizzoihin en tokikaan laittanut kaikkia täytteitä mutta ensinmäisestä tuli Atomi: sipulia, salamia, kinkkua, sinihomejuustoa ja oliiveita :)


Muista lätyistä tuli hieman kevyemmät versiot.

Broileria kanttareilla .. eiku kanttarelleilla

Varhaisteineille piti lähteä vääntämään päivällistä. Otin pakkasesta puolisen litraa kanttarelleja ja maltillisesti mikroon sulamaan. Broilerin fileet tähtäsivät parilalle.

Parila oli ensin jonniin aikaa 250 asteisessa uunissa, sitten levylle. Pastan vesi kiehui jo, DeCecco fusillit sinne siis. Broisku fileet parilalle, joka oli kevyesti öljytty. Sipuli silpuksi ja toiselle pannulle öljytilkan kera; sitten sulaneet kanttarelleit ja mausteeksi vain suolaa ja pippuria. Kun sipulit olivat sienten joukossa rauenneet niin päälle lorautin ruokakermaa.

Broiskufileet kääntyivät parilalla. Pasta lävikön kautta uudelleen kattilaan, sekaan hiukkanen oliiviöljyä.
Alkoi olla valmista: pöydän kattaus ja "Syömään! Muistakaa pestä kädet!"

Muusista leipää

Jäipä tässä eräänä päivänä melko määrä perunamuusia syömättä. En raaskinut sitä poiskaan heittää joten päätinpä leipasta leipää. Uuni päälle ja uunilämpömittarin viisari alkoi kääntyä myötäpäivään.
Kourallinen kuorittuja auringonkukan-, toinen kourallinen seesamin- ja vielä iso ropsaus fenkolin siemeniä likoamaan pieneen kulholliseen vettä.

Puoli litraa vettä lämpiämään. Kuivahiiva - kun ei sattunut näin äkisti tuorehiivaa olemaan kaapissa - jauhojen joukkoon. Pari hyppysellistä suolaa veteen joka oli nyt jo kättä lämpiämpää. Lisäksi tummaa sokeria (Muscadova) kolmisen hyppysellistä. Sitten vehnäjauhoja ja rouheisiä sämpyläjauhoja pikkuhiljaa sekoitellen nesteeseen. Lisäksi vielä se hyvä muusin jämä. Taikinan ollessa vielä löysää hulautin lionneet siemenet taikinaan. Siinä meni siis se vesikin jossa siemenet olivat likoamassa ja tästä johtuen puolen litran taikinasta tulikin yllätyksekseni puolta isompi! No eikun lisää jauhoja ja taikinan vaivausta. Pieni liraus hyvää oliiviöljyä ja viimeistely vaivaamalla ja vehnäjauhoilla siten että taikina jäi kuitenkin melkö löysäksi. Kohotus lieden päällä. Pitkulainen, pyöreä ja sydämenmutoinen teflonuoka saiva voitelun. Taikina kolmeen osaan, vaivaus, kevyt koristelu veitsen viilloilla vuokaan tasoitellujen leipien päälle ja uudelleen kohoamaan. Uunilämpömittarin viisari alkoi olla jo 200 celsius asteen kohdalla. Vuoat siis uuniin.
Oivariini suli tuoreelle leivälle ihanasti ja aamulla jäljellä olikin enää kaksi leipää.