Jäipä tässä eräänä päivänä melko määrä perunamuusia syömättä. En raaskinut sitä poiskaan heittää joten päätinpä leipasta leipää. Uuni päälle ja uunilämpömittarin viisari alkoi kääntyä myötäpäivään.
Kourallinen kuorittuja auringonkukan-, toinen kourallinen seesamin- ja vielä iso ropsaus fenkolin siemeniä likoamaan pieneen kulholliseen vettä.
Puoli litraa vettä lämpiämään. Kuivahiiva - kun ei sattunut näin äkisti tuorehiivaa olemaan kaapissa - jauhojen joukkoon. Pari hyppysellistä suolaa veteen joka oli nyt jo kättä lämpiämpää. Lisäksi tummaa sokeria (Muscadova) kolmisen hyppysellistä. Sitten vehnäjauhoja ja rouheisiä sämpyläjauhoja pikkuhiljaa sekoitellen nesteeseen. Lisäksi vielä se hyvä muusin jämä. Taikinan ollessa vielä löysää hulautin lionneet siemenet taikinaan. Siinä meni siis se vesikin jossa siemenet olivat likoamassa ja tästä johtuen puolen litran taikinasta tulikin yllätyksekseni puolta isompi! No eikun lisää jauhoja ja taikinan vaivausta. Pieni liraus hyvää oliiviöljyä ja viimeistely vaivaamalla ja vehnäjauhoilla siten että taikina jäi kuitenkin melkö löysäksi. Kohotus lieden päällä. Pitkulainen, pyöreä ja sydämenmutoinen teflonuoka saiva voitelun. Taikina kolmeen osaan, vaivaus, kevyt koristelu veitsen viilloilla vuokaan tasoitellujen leipien päälle ja uudelleen kohoamaan. Uunilämpömittarin viisari alkoi olla jo 200 celsius asteen kohdalla. Vuoat siis uuniin.
Oivariini suli tuoreelle leivälle ihanasti ja aamulla jäljellä olikin enää kaksi leipää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti