Pyitä

Pyyt ovat hyvää sunnuntairuokaa. Lauantaina tammikuussa ylijäänyt fileen puolikas pakkasesta jääkaappiin sulamaan. Se oli se paksumpi pää. Suunutaina-aamuna vielä jääkaapista pöydälle lämpiämään. Esivalmistelut perunoiden osalta myös: pesu ja lohkominen pituussuuntaan neljään osaan. Kylmään veteen odottelemaan. Päivällä pääsikin sitten jo asiaan. Perunalohkot pellille, päälle suolaa ja pippuria myllystä sekä ripaus persiljaa ja loraus öljyä. Ja sitten pelli uuniin. File leikkuulaudalle ja veitsi töihin. Neljä ei-ihan-ohutta siivua sai tuta lihanuijaa.



Täytteeksi ruohosipuliltuorejuustoa tasainen kerros mutta ei ihan reunaan saakka. Ohuella luonnonkuitunarulla saa pyyt paremmin kiini ja kasaan kuin esimerkiksi coktail-tikuilla.

Paketit melko kuumalle pannulle suurimmasta alkaen. Kaikki pinnat ruskeaksi rauhallisesti käännellen. Tässä vaiheessa pyyt eivät vielä ole sisältä kypsiä joten laitoin ne tekeytymään uuniin perunoiden päälle. Vähensin hieman lämpöä. Uunilämpömittarista näkee että lämpö laskee yllätttävän hitaasti.

Aiemmin olen tajonnyt pyyt tumman kastikkeen kanssa, mutta tälläkertaa päädyin erilliseen sienimuhennokseen; pakastekaapissa on nimittäin vieläkin suppilovahveroita ja täytyyhän ne hyödyntää. Perinteinen muhennos: kuulotettua sipulia, sienet, hieman suolaa ja pippuria. Päälle tietenkin oikeaa kermaa.

Tarjolle yksinkertaisen tuoresalaatin kanssa.