Nälkäisiä muuttomiehiä

Muuttopuuhissa olevia sukulaisia kylään. Isoja nälkäisiä miehiä. Ruokailijoita yhteensä kahdeksan. Tarvitaan siis suurkeittiöannoksia.

Kahdeksansataa grammaa luomujauhelihaa. Kaksi multaporkkanaa, kaksi palsternakkaa, kaksi sipulia ja runsaasti valkosipulin kynsiä. Sipulit isoon kasariin kuullottumaan rauhallisen raukeksi. Jauhelihat kuumalle paistinpannulle kahdessa erässä.

Perään paprikajauhetta, suolaa ja pippuria myllystä.

Juurekset hienonnettuna kasariin. Savunmakuista palvia erittäin hienoksi pienennettynä joukkoon makua antamaan. Vahvaa lihalientä ja tomaattimurskaa liemeksi.

Viimeistellään basilikalla, lampaanmaidosta tehdyllä parmesaanilla ja pienellä lorauksella kermaa. Annetaan hautua rauhassa pienellä tulella.

Lisäkkeeksi pastaa. Sitä pitäisi olla noin sata grammaa per ruokailija joten kilon paketti Barillaa lienee sopiva määrä. Iso kulho salaattia myös pöytään.

Berzeracin punaviini osoittautuu aivan pilaantuneeksi: kirjaimellisesti lasiin syljetään, huh mikä maku! Onneksi hyllyssä on Etelä-Afrikkalainen pinotage joka pelastaa tilanteen.

Tähteitä ei jäänyt, KAIKKI syötiin!

Kuharullia

Sainpa edullisesti hyviä kuhafileitä. Kuharullat tulivat heti mieleen kirkkaana. Katkarapuja, purjoa, tilliä ja kermaa...


Osa kauneimmista katkaravuista valikoidaan koristeiksi, loput silpuksi. Purjo ja tilli niin ikään pieniksi.

Maustevalikoima: sitruunaa, pippuria/sitruunapippuria, suolaa, sinappia.




Siis fileen päälle suolaa, pippuria, tilliä, pikku viiva sinappia, nokare voita ja katkarapusilppua tasaisesti. File tiiville rullalle ja vuokaan purjopedille.







Kun pakki on täynnä filerullia lurautetaan pohjalle hieman valkoviiniä. Kuumaan uuniin - 200 astetta - siksi aikaa että valkoviinihöyryt alkavat täyttää keittiötä.







Perään pari desiä kermaa (oikeata). Haudutellaan ja valellaan liemellä säännöllisesti.

Lopuksi koristekatkaravut.

Tarjoillaan hyvien perunoiden kera.

Muistin ja uunien kätköistä

Pienen blogitustauon täytteeksi juttua menneisyydestä.

Olinpa jälleen kerran paistamassa pizzaa. Kokeiluna oli lämmittää pizzakivi tuhannen kuumaksi jotta pohjasta tulisi tosi rapeaa. Uuni siis alalämmölle ja kiertoilma päälle. Termostaatti 250 asteeseen.

Mittari kohoaa nopeammin kuin taikina. 150 asetetta tulee vastaan nopeasti, 200 ylittyy, mutta yllätys on lopulta 275 asteen huippulämpötila! Kiertoilma tekee tehtäväänsä.

Surullinen tulos mittarin kannalta näkyy kuvassa: mittari itsekin ruskistuu :(

Mutta kyllä tuli rapeita pizzoja. Nam.

Elintarvikealan lakon hyvät puolet

Kumipizzat on loppu hyllyistä! Nyt tarvii jo miettiä oikean ruuan valmistamista. Yes!

Pienleipomot ovat saaneet paahtaa täysillä ruislimppuja. Hyvä näille pienleipomoille mutta ehkäpä vielä enemmän asiakkaille. On ollut mahdollisuus - tai pakko - tutustua uusiin hienoihin ruisleipiin. On pitänyt ehkä hetki miettiä siinä leipätiskillä sen sijaan että vauhdista ottaa vehnäkänttyä kärryyn. Ehkä joku ajatus jää itämään...

Jos sikanautakin on hamstrattu loppuun niin taas joutuu kuluttaja löytämään uutta, ehkäpä parempaa.

Media on ottanut ym. aiheet hyvin esiin. Otetaan me kuluttajat nämä jatkossakin tavaksi!

Ravintolakokemus

Sukulaisia tulossa käymään. Suunnitelmissa messuja, ehkäpä shoppailua ja yhteinen tapaaminen ruokapaikassa. Hotellimajoitus oli Helsingin ytimessä joten sieltä valitsemaan. 3 seppähän olisi siinä.

Netti käsiin, soitto myyntipalveluun pöydän varaamiseksi. Myyntipalvelun linja oli tyli ja jopa epäystävällinen. Varaus olisi voimassa vain 15 minuuttia. Selittelin että porukkaa tuli eri suunnilta ja sovittaminen voisi olla vaikeaa noin kireällä aikaikkunalla. Ei auttanut.

No kiiruhdimme sitten ravintolaan ettei varaus umpeutuisi. Näimme toki tarjoilijoita heti, mutta tarjoilija meidät vasta 20 minuutin päästä. Olisiko tässä varaus umpeutunut?

Pahoitteluja aivan asialliseen tyyliin tarjoilijan suunnalta. Mutta koska ravintola oli puolityhjä niin pisti ihmetetyttämään tämä hitaus. No, tilaukset kuitenkin.

Ruokajuomia tuli, mutta ruokaa vasta tunnin päästä. Yksi tilaus oli väärin. Tokaisin että ravintola tulee tässä varmaankiin vastaan sopivasti. Ok, yksi jälkiruoka ja kaikille kahvit ravintolan puolesta.

Laskua odotellessa aikaa oli kulunut 2 tuntia ja 20 minuuttia. Suomalaiseen tyylin seurue oli raipemaisesti sitämieltä että ettei tästä ny numeroo tarvii tehrä. Puhuttelin kuitenkin ravintolapäällikön - yrittäen olla rakentava: " mitä meinaatte tehdä jos ravintola on täynnä? Tyyliin gordonramsy. Kuutenteli kiltisti. Ei kuitenkaan ollut tietonen myyntipalvelun linjasta. Toivottavasti reagoivat koska miljöö oli OK ja ruoka tosi hyvää.